Melkein kaikkea melkein kaikesta — Nippelitieto.com

Yksinkertaisia yksityiskohtia rahasta

• Julkaistiin 26. huhtikuuta 2019
• Kommentoi!
• Luettu 1903 kertaa
• Nappelit: raha

Kirjassaan Vanhan ajan historian oppikirja, vuodelta 1910, ehdotti sen kirjoittaja K. O. Lindeqvist kuinka tiettävästi kaikkein vanhin ihmisen luoma kirjoitus oli kuvakirjoitusta. Sellaisessa kirjoituksessa “käytettiin tavallisesti kömpelösti piirrettyjä esineiden kuvia”, Lindeqvist ehdottaa. Kuvakirjoituksen jälkeen kehittyi äännekirjoitus, jotka hän jakaa kolmeen eri kehitysvaiheeseen ensimmäisen ollessa tyyppi, jossa yksi kirjoitusmerkki vastaa kokonaista äännettyä sanaa. Näin ollen alkeellisin äännekirjoituksen muoto kasvoi kasvamistaan kun uusia sanoja keksittiin — oli oltava merkki kullekin sanalle. Esimerkiksi Kiinassa asia on edelleen näin.

Samanlaisella tavalla on rahakin kehittynyt. Kun ihmiset muinaisina aikoina kohtasivat toisiaan, ja halusivat vaihtaa esimerkiksi pyytämänsä kalat pähkinöihin tai siemeniin, he neuvottelivat keskenään kuinka paljon sorttia A on annettava jotta sorttia B saa sen-ja-sen verran. Kyseessä oli siis vaihtokauppa, jossa maksun välineenä oli jokin hyödyke. Koska maailmassa on monia monituisia ihmisiä, joilla on mitä erilaisimpia vaihtokaupan välineitä, on aina ollut hankala selvittää mikä on sortin A ja sortin B välinen muuntosuhde.

Varsinaisen rahan ilmestyminen maisemiin tapahtui mahdollisesti jo muinaisten sumerilaisten aikaan noin 5000 vuotta sitten. Hürriet Daily News -lehdessä julkaistiin tammikuussa 2014 kiehtova väite: professori Hayat Erkanal esitti kuinka varhaiset sivilisaatiot Mesopotamian hedelmällisellä alueella urbanisoituivat, ja siinä yhteydessä keksittiin rahayksikkö. Sille tuli käyttöä kun kaupungeissa valmistettiin niin paljon erilaisia hyödykkeitä ja muita vaihtokaupan välineitä, että niitä jäi käyttämättä ja vaihtamatta. Hayat Erkanalin mukaan sumerilaiset olivat tarkkoja pitämään kirjaa tekemisistään, ja ”budjetoimaan” aikaansaannoksensa. Alkuaikoina hekin käyttivät kuvakirjoitusta — yli 2000:tta eri merkkiä. Nykypäivän lukija voi helposti sellaisen lukumäärän edessä ymmärtää miksi kuvakirjoituksesta siirryttiin äänteitä vastaavaan kirjoitustapaan.

Raha on toki kehittynyt vuosituhansien varrella. Esimerkiksi kulta- ja hopeakolikoita lyötiin satojen vuosien ajan. Niiden arvo perustui metallin arvoon. Sillä tavalla ajateltuna ei ole merkitystä onko kultakolikon pinnassa hallitsijan vai puun kuva. Ainoastaan rahan paino oli tärkeä, muttei ollut käytännöllistä kiikuttaa paikasta toiseen vaakaa ja punnuksia. Sen vuoksi kolikkoon lyöty hallitsijan naamavärkki lisäsi rahaan uuden piirteen: luottamuksen.

Juuri luottamus mahdollisti paperisen rahan painamisen. Keskiajalla, joka ei monista harhakäsityksistä huolimatta ollut erityisen synkkä, esimerkiksi Euroopassa korusepät ja muut arvometallien kanssa tekemisissä olleet tahot vaihtoivat keskenään paperisia takuukuitteja.

Edellä mainittu luottamus on nykyisin avain rahan arvon ymmärtämiseen. Esimerkiksi Euroopan Keskuspankki on usean vuoden ajan myynyt käytännössä arvotonta rahaa — tällä tarkoitetaan nollan euron arvoisia seteleitä. Ne ovat oikealle ”rahapaperille” (joka on nykyisin polymeeriä) painettuja matkamuistoja mitä erilaisimmista teemoista, mutta kutakin niistä yhdistää sama tekijä: niiden arvo on nolla euroa. Arvottomia euroja voi tilata esimerkiksi Bank Note Worldin nettisivuilta.

Edellisen vastapainoksi on ehkä syytä mainita Suomen Rahapaja. Se on kolikkoja eri puolille maailmaa takova tehdas, tai ainakin paja. Sen kautta miljoonat suomalaiset ovat maksaneet ostoksiaan vuodesta 1864 lähtien. Suomen Rahapajan kautta euronsa ovat saaneet esimerkiksi Itä-Euroopan Slovenia ja Maltan pieni saarivaltio. Maltalta käsin toimii nykyisin moni nettikasino. Ne ovat monin tavoin edelläkävijöitä, myös finanssipolitiikan suhteen. Täysin Webin kautta toimivat palvelut, kuten juuri nettikasinot, hyödyntävät esimerkiksi SWIFTiä ja SEPAa kun ne vastaanottavat ja lähettävät rahaa.

Raha siis muuttuu virtuaaliseksi

Rahan takominen ajan myötä vähenee kun aikaisemmin esiteltyä luottamusta ulotetaan aivan uusiin sfääreihin: se muuttuu biteiksi. Kehittyneissä maissa saatamme jonakin päivänä ihmetellä kuinka kassahenkilölle annetaan ryppyinen paperipala, jota kutsutaan seteliksi, tai kolikoiksi kutsuttuja metallin sirpaleita. Pankkimaailma ajaa sellaista dramaattista muutosta, ehkä pakon edessä kiitos erilaisten kryptovaluuttaprojektien saaman suosion, tai ainakin niiden potentiaalin. Hyvä esimerkki käteisen rahan häviämisestä on Lähimaksu-maksurajan nostaminen aikaisemmasta 25 eurosta 50:een euroon.